Reclaim The Public

Originally uploaded by Sameli

I have spent approximately 1-2 days lately working at the National Library. This place is amazing. It is incredibly quiet, as central as things can get, equipped with an astonishing collection of material and a café downstairs. The great thing is that you cannot take your bag in so you have to think what you need.

As I am writing this, I sit at an old wooden table with a beautiful view to the Senate Square. I ended up here by accident a couple of weeks ago. I had 1,5 hours between meetings and had forgotten my wallet home. There was no point walking to the office or taking the metro home. So I decided to give this place a try.

In the last weeks I have learned to use microfilms to look at newspapers from the 1970s or read articles on cultural policy from the 60s. The most surprising things is that this beautiful place is very very empty. As I for a long time, most people never think about it as a public place. They somehow think it belongs to the university or should only be used by researchers.

Let´s reclaim places like these. Let´s start at the library and work our way to the City Hall. We have somehow forgotten what public means. We too often end up looking at these places through the eyes of the primary user.

I mean what café in Helsinki has all Finnish newspapers from the 19th century onwards, all books published in Finland, every doctoral thesis from the University of Helsinki, all cultural magazines in handy collections and such silence. I wonder if the library people themselves even now what kind of a gem they possess. This place is perhaps the best evidence to how we get more by sharing.

Come over.

Kuusi ratkaisua monimuotoisuuteen

Olin tänään kommentoimassa Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran seminaarissa ajankohtaista maahanmuuttokeskustelua. Esitin kuusi hyvää mallia sille, miten monimuotoisuuden tuomiin haasteisiin voidaan vastata.

---

Arvoisat kuulijat,

Asuin itse viimeiset neljä vuotta Amsterdamissa. Alankomaita juhlitaan usein monimuotoisuuden mallimaana. Maan toiseksi suurin kaupunki Rotterdam on Euroopan toinen suurkaupunki, jossa yli puolet väestöstä on kotoisin Euroopan ulkopuolelta. Kaupungilla on marokkolaistaustainen pormestari.

Nyt kuitenkin tämä valtio, jonka kansainvälinen maine perustuu vapauteen ja suvaitsevaisuuteen, on ajautumassa tilanteeseen, jossa islamia avoimesti halveksuva Vapauspuolue on nousemassa tulevissa vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Puolueen kasvu viestittää etenkin maahanmuuttajataustaiselle nuorisolle, että heidän arvojaan ei hyväksytä. Kehitys uhkaa sekä maan brändiä että sen kansantaloutta. Hollanti on aina tienannut rahansa sillä, että se on tullut kaikkien kanssa toimeen. Syrjiminen on huonoa bisnestä.

Kun Vapauspuolue ja Lijst Pim Fortuyn kasvoivat, Alankomaissa liberaali eliitti eli valtaosa maan johdosta uskoi, että kyseessä on muotihurmio, joka menee ohi. Näitä puolueita äänestäneiden mielipiteisiin suhtauduttiin halveksuvasti, jopa alentuvasti. Keskustelussa puhuttiin vääristä asenteista, syytettiin sosiaalista syrjäytymistä ja väheksyttiin kasvavaa suosiota vaaleissa.

Kuulostaako tutulta? Vaikka meillä ns. maahanmuuttokriittiset puolueet ovat kaukana Pim Fortuynin tai Geert Wildersin tyylistä, väitän, että olemme tekemässä aivan samoja virheitä. Valtapuolueiden tapa käsitellä kritiikkiä on laittaa maahanmuuttajat uhrin asemaan ja vahvasti irtisanoutua verkon keskustelusta. Eroa "pahoihin ihmisiin" yritetään kasvattaa puoluejohtajien allekirjoittamilla kannanotoilla. Keskusteluyhteys on pitkälti katkaistu. Samalla on sumennettu ero poliittisen mielipide-eron ja väkivaltaan kiihottamisen välillä.

Nämä eivät ole sama asia. Niihin myös vastataan eri tavoin. Keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta on vastattava paremmilla argumenteilla ja kovemmilla faktoilla. On vaadittava vastapuolelta perusteluja ja iskettävä omat pöytään. On vaadittava samaan pöytään tulemista. Kansanryhmää vastaan kiihottamiseen tai raiskausuhkailuihin taas vastataan syyteharkinnalla ja vahvalla irtiotolla.

Kansantaloudellisesti ja huoltosuhteen näkökulmasta on selvää, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Kevan arvioiden mukaan kunta-alan työntekijöistä 75 prosenttia jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi rajoja ei myöskään voi sulkea. Suomen monimuotoistuminen on siis fakta.

Suomessa kytee kuitenkin vahvana rasismi, joka saa tällä hetkellä esimerkiksi suuren osan somalinuorista harkitsemaan muuttoa muualle. Se, mitä Suomi yhteiskuntana tarvitsee, on elämäntyylin muutos. On opittava elämään yhtenä yhteiskuntana. Kuten ilmastonmuutoksenkin kohdalla, pelkkä asenteista ja arvoista puhuminen sekä tietotason lisääminen ei riitä.

Mitä siis voitaisiin tehdä? Otetaan oppia ilmastonmuutostyöstä tai Suomen onnistuneimmasta elämänmuutosprojektista eli Pohjois-Karjala-projektista, jolla sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolleisuus saatiin putoamaan 30 vuodessa 85 prosentilla. Minulla olisi kuusi ratkaisuehdotusta.

1. Etsitään oikeat portinvartijat. Ketkä ovat paikalla kohtaamistilanteissa? Ketkä voivat vauhdittaa muutosta. Oikeat portinvartijat eivät näkemykseni mukaan ole kekkosmaisia jyrähtelijöitä, vaan luokanopettajia, kirjaston tätejä ja setiä, yritysten HR-päälliköitä, uimahallin valvojia ja lähihoitajia. Meidän kannattaisi kasvattaa yhdessä näiden ammattilaisten kanssa ylpeyttä siitä, että he voivat olla muuttamassa yhteiskuntaa ja kehittää tehokkaita keinoja ongelmanratkaisuun. Meillä on Demoksessa hyviä kokemuksia energiansäästötyössä siitä, että rautakaupan myyjät tietävät parhaiten, miten maalämpöpumppu saadaan kaupaksi.

2. Luodaan kokeiluja. Esimerkiksi Helsingillä olisi suunnaton mahdollisuus käyttää Jätkäsaaren ja Kalasataman rakentamista pioneeriprojekteina uudesta, suomalaisesta monikulttuurisesta asuinympäristöstä. Näytetään, että monimuotoinen asuinympäristö voi olla onnellinen asuinympäristö. Malleja voidaan hakea esimerkiksi Hollannista tai Kanadasta. On uskallettava investoida onnellisuuteen.

3. Otetaan oppia tulevaisuusorientoituneista yrityksistä. Meillä on yrityksiä, kuten KONE, jossa vahva yrityskulttuuri tarjoaa oikeat toimintatavat, Koneella ihmisten työsuorituksia mitataan myös sillä, miten heidän toimintansa vastaa yrityksen toiminnallisiin arvoihin. Miksei samaan pystytä julkisella sektorilla - siellä, missä ei ole paineita liikevoiton tuottamisesta? Miksei joku ministeriö tai kunta voisi olla koelaboratorio, jossa kehitettäisiin suomalaisen julkisen sektorin pelisäännöt? Aloitetaan vaikkapa opetusministeriöstä, jolle kuuluvat koulut, kulttuuri, liikunta ja nuoriso.

4. Uskalletaan puhua jämäkästi ja tinkimättä perusoikeuksista. Kouluissa käytämme huomattavasti vähemmän aikaa ihmisoikeuksista puhumiseen kuin sotahistoriaan. YK:n ihmisoikeuksien julistus on yksi merkittävimpiä globaalin yhteisön aikaansaannoksia. Uskalletaan olla ylpeitä siitä ja lasten oikeuksien julistuksesta. Koulussa se tarjoaa hyvän pohjan opettaa, millaiset toimintatavat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Se antaa hyvää nojaa väärään ja uhkaavaan käytökseen puuttumiselle. Kalifornialaisissa ja kanadalaisissa kouluissa jokaisella opettajalla on kyvyt puuttua vihapuheeseen.

5. Tehdään oikein toimimisesta helpompaa. Sille on syynsä, miksi monikulttuuristen yhteiskuntien kahviloissa on useammin lappuja, joissa lukee "ota tästä" tai "palautathan astiat". Sanotaan selkeämmin etenkin julkisten palveluiden kohdalla, miksi jotkut palvelut ovat olemassa ja mitä hyvää ne tuottavat. Kirjaston yhteiskunnallinen hyöty on luoda keskeisille paikoille ei-kaupallisia rauhallisia tiloja ja osoittaa, että yhdessä omistamalla saamme enemmän. Nyt oletamme, että kaikki oppivat tämän kotona.

Ja viimeiseksi 6. Uskalletaan ajatella monimuotoistumista myös liiketoimintamahdollisuutena. Amsterdamissa ICA-vaateketju on ymmärtänyt, että myös muslimien juhlien aikaan tarvitaan juhlavaatteita. Hollantilainen HEMA-sekatavaraketju oppi virheiden kautta, että tiettyjä sukkahousuja ei voi mainostaa ihonvärisinä. Tarpeisiin vastaaminen voi tuottaa myös taloudellista hyvinvointia. Monien erityisryhmien palvelujen ympärille voitaisiin synnyttää esimerkiksi yhteiskunnallista yritystoimintaa. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka kansainvälisten asiantuntijoiden tarvitsemat uudelleensijoittumispalvelut.

Kaikessa tässä ei ole kyse siis pelkästään asenteisiin vaikuttamisesta. Teot ratkaisevat. Tehokkaassa monimuotoisuustyössä on lähdettävä siitä, että tarjotaan kaikille tämän yhteiskunnan jäsenille mahdollisuus olla hyödyllinen, arvokas ja taitojaan jakava yksilö. Se on se aikamme suurin haaste - niin valtaväestölle kuin maahanmuuttajillekin.